vaihtarina Japanissa

Mount Iozan

Kuplia maasta.

Lake Mashu 7.7.2009

Kaunis saa eika kahvililassa kiiretta, joten host emanta vei autolla katsomaan Akan kansallispuiston kaunista Mashuu jarvea. Saa oli kaunis, joten jarven naki kunnolla. Todella upea maisema. Ei Japanin luonnon rikkautta voi kuin ihailla.

kaunis.

hienoa.

Hokkaido! Matkan viimeinen etappi 30.6-28.7.2009

Perheen emannalla on kokkauskerho joka lauantai. autoin viime lauantaina; tehtiin korvapuusteja ja riisipuuroa muiden ruokien lisaksi. Kuvassa kokkokerholaisia eli aiteja ja lapsia. Ja mina, hienossa kukkaesiliinassani. :p

Vihrea nakyma vuoren huipulta, kahvilan takapihalta.

Katakanoilla kirjoitettuna: "Heart`n tree" (rest and cafe) kahvila/ravintola, jossa tyoskentelen.

Hattori-perheen talo Tsuruimuran kylassa (2000 asukasta), 50 minuuttia Kushiron asemalta autolla.

Tokion loma wwoofingin valissa

obachan ja hanen kaksi kaveriaan.

Turistina Kamakurassa.

Harajuku ja nuoret ostoksilla.

sushia tsukijin kalamarketilla yhdessa Tomokon kanssa.

muumikahvila, jossa soi muumilaulut, lounaan pystyi syomaan yhdessa muumien kanssa. Lounaaseen kuului myos leipa tabehoodia, mika tarkoittaa etta leipaa saa syoda nin paljon kuin haluaa.

shinjukun valot illalla.

tassa uuisnta tyylia sadekauden varalle.

junassa on tunnelmaa. aamuruuhkassa on viela taydempaa.
Nyt olen jo Hokkaidolle, jonne saavuin eilen. Sita ennen kavin viela katsastamassa viimeisen kerran Tokion kiireisen elaman ja tayteen pakatut junat. Jos edellinen paikka Ibarakissa oli melkein kuin Heinosniemi, nii nyt meno muuttui jalleen. Junat minuutilleen aikataulussa. Eri kansallisuudet, eri tyylit - mita kirjavin joukko miljoonia ihmisia liikkeella joka paiva Tokion kaduilla. Suuret sceenit mm. Shibyassa ja Akihabassa ilmoittamassa viimeisimmasta tarjouksesta ja uudesta tuotteesta.

Tokio on niin iso, etta sielta loytyy tosiaan kaikkea mahdollista. Alan sen pikkuhiljaa todella uskoa. Loydettiin mm. muumikahvila ja japanilainen kaveri aloittavansa iltakurssilla suomen kielen opiskelun seka osallistuvansa suomen keittion ruokakurssille.

Tokiosta kertonevat enemman varmaan kuvat kuin sanat kunhan saan ne tanne ladattua.

Tokiossa ensimmaiset paivat menivat toisen wwooferin kanssa yhdessa kierrellessa mm. akihabaraa ja shibyaa, koska japanilainen kaveri oli viikot toissa. Viettiin myos mun synttareita: leivottiin kakku ja lihapullia ja perunamuusia. Ghiblin museossa tuli ihailtua luovuutta ja roppongi hillseilla kiireisia lankkareita ja japskeja. ja korkeita taloja. paivat meni tosi nopeasti. Helletta piisasi, myos sadetta joko iltapaivalla tai aamulla. sadekausi naas menossa. Japanilainen muoti heratti kiinnostuksen: kumisaappaat koroilla. ei ihan perunapelloille suunniteltu. :D

Tokio on mielenkiintoinen kaupunki, mutta se on myos melko hinnakas. varsinkin julkiseen liikenteeseen saa kulutettua lahes 7 euroa, ellei enemman, per paiva. Paivan tokio metro lippu maksaa 710 yenia, mutta jos asuu metro linjojen ulkopuolella nousee hinta nopeasti 1000 yeniin. Asuminen on myos kallista. Itse onneksi asuin kaverin luona, joten oli mahdollista viipya hieman pidempaan. Halvimmillaan hostellit ovat n. 3000 yenia/yo. Ulkonasyominen maksaa halvimmillaan noin 700 yenia. jos ostaa annoksen supermarketista tai kioskista maksaa ne yleensa noin 500 yenia ja ovat ihan hyva vaihtoehto.

Osakassa tuli asuttua siis asuttua 8 kuukautta, joten Osakaan viela haluan palata. Toisaalta Tokiossa on niin paljon tarjontaa, etta sinne haluaisin viela myos menna, koska ei tieda mihin kaikkeen viela tormaa.

lomaa tyopaivien valissa. ibaraki

isantaperhe: Ken-san, Ayako-san, Aiki. tytar Kazuki ei koskaan halunnut kuvaan.

Meika orgaanisten vihannesten marketissa Tokiossa.

Ootsu-perheen talo ja kanala ulkoa.

Shinsaibashilla: Suomi, Japani, Singapore ja Ranska.
Oli yksi kaunis lomapaiva koben farmilta nii lahdettiin toisen wwooferin kanssa viettamaan viela yksi paiva Osakssa, shinsaibashilla ja Nambassa. Japanilainen kaveri, joka opiskeli Suomessa Joensuussa, tuli myos mukaan samoin Osakassa aikasemmin tapaamani ranskalainen wwooferi. Lomapaiva jalkeen jatkoikin sitten pian Ibarakiiin, Tokiosta noin pari tuntia junalla pohjoiseen.

Ibarakissa tyopaiva oli Osakan ja Koben valimaastossa, noin tyomaaraltaan. Paiva alkoi 7 aamupalalla. 8.30 alkoi tyot. Lounas oli 13 aikoihin, tosin valiin mahtui pari teetaukoa (tee/kahvi ja riisikakku, joihin olen jo itse asiassa hyvinkin tottunut - halpa ja terveellinen snack). Tyot loppui 18 ja sen jalkeen noin 20 oli illallinen. Hyvin tarkalleen alkoi tyot aamulla ja loppui illalla. Valilla tuntui, etta liiankin sidottuja olivat kelloon. Mutta Ibarakissa huomasi, etta jos japanilaiset tyoskentelee toimistoissaan yomyohaan, ei maanviljelijan ole sen helpompaa. Kysyessani, onko maanviljely taloudellisesti kannataavaa sanoi perhe, etta ei siina ylimaaraista tienaa, mutta toimeen tulee. Tyo oli hyvin monipuolista, mista pidin oikein paljon. Oli sadonkorjuuta (esim. daikon, peruna, mausteita kasvihuoneesta ja kaalia) kuin myos kananmunien keruuta suoraan kanalasta. Lisaksi oli istutusta (tomaaatti, kurkku). Sain myos ruokkia elaimia - kanoja ja vuohta. Koska japanilaiset pitavat erilaisista kuljetuspalveluista oli tallakin perheella oma juuresten ja vihannesten kotiinkuljetus kaksi kertaa viikossa. Pakattiin ja punnittiin naihin perheisiin kahtena paivana grammalleen oikea maara mm. jaavuorisalaattia, perunoita ja sipulia. Kaiken kaikkiaan laskin, etta tama perhe viljeli farmillaan ainkakin 10 eri lajia: peruna, sipuli, porkkana, daikon, tomaatti, kurkki, kerakaalisalaatti, kukkakaali, kesakurpitsa, erilaisia mausteita, kananmunia.

Farmista oli lahinna vastuussa perheen isa. Han herasi 4 joka aamua ja tyoskenteli 18-19 illalla. Han teki myos lounaan ja illallisen. Tosi kiireinen mies. Vasyneelta nayttikin. Aikaisemmin han toimi Tokiossa 9 vuotta toimistotyontekijana, mutta paatti aloittaa maanviljelyn. Perheeseen kuului siis vanhemmat ja kaksi lasta 13v. poika ja 7v. tytto. Perheen aiti oli kotiaiti, vaikka auttoikin farmin hommissa, kuten pakkaamisesssa ja laskutuksessa.

ibarakissa nain taas toisen puolen maanviljelijoiden elamasta japanissa. Tama perhe teki pitkia paivia, mutta voittoa ei niin kamalasti nayttanyt tulevan. Viimeisena tyopaivana, sunnuntaina, (ennen kuin menin kaverin luo Tokioon) autoin wwoofer hostia farmareiden "orgaanisesti tuotettujen vihannesten ja juuresten" marketissa Yoyogin puistossa, Tokiossa. Saa oli tosi sateinen, joten ihmisia oli vahan liikkeella eika laheskaan kaikki tuotteet menneet kaupaksi. Koko edellinen paiva kerattiin satoa, pestiin, punnittiin ja pakattiin satoa pieniin pusseihin, mutta 1016 kestaneen marketin aikana myytiin ehka noin 20 osa kaikesta mita pakattiin.

jos haluaa nahda ja kokeilla paljon erilaisia puolia vihannesten ja juuresten maanviljelyssa, kannattaa menna Ibarakin perheeseen.

wwoofer Kobe 6.6.-14.6.2009

Toinen wwoofer perhei asui Kobessa. Kusunoki ekofarmilla tuli lähinna kitkettyä, muokattua maata ja istuettua välillä mm. puuvillapuita ja papuja. Työmäärä ei ollut mitenkään rankka verrattuna edelliseen paikkaan. Päivä alkoi 8 hyvin länsimaisella aamupalalla ja loppui aina tosi hyvään illalliseen kuuden aikoihin illalla.

voi vaan olla, että ei ole mahdollisuutta viedä tätä komistust Suomeen ;)

ja tehtyä keramiikkaa

Kimonoa tuli siis myös sovitettua..

Täällä perheessä tuli enemmän syötyä kuin tehtyä töitä. Aamupala 8-9. Lounas 12-13, jonka jälkeen 2 tunnin tauko. Illallinen n. 19-21.

Sulaiman ja Aoi-chan ja Daichi-chan katsovat animea.

Perheen äiti ja isä, sekä pojan poika. Poika asuu perheineen aivan samassa pihapiirissa. joten heitä näki joka päivä.
Koben wwoofer host perheen äiti (.60V.) aloitti viime syyskussa ekofarmin. Hän vuokraa pieniä plänttejä maata, johon ihmiset voivat istuttaa kuka mitäkin haluaa.

Osakassa 31.5.-6.6.2009

Koulut on siis ohi ja nyt jatkuu Japanin seikkailu vielä 29.7. asti vapaa-ehtoistyöllä: wwooferina. Nyt olen Kobessa, jossa viihdyn oikein hyvin. Tätä ennen Osakassa (2 tuntia Osakan asemalta, hehee) 31.5.-6.6.2009.Alla kuvia ensin Osakasta.