Mt. Hiei, Kioto

Hei kaikille hei.
Tänään tein toiseksi viimeisen kuunteluharjoituksen japanin tunnille, mikä tarkoittaa sitä, että syyslukukausi alkaa olla kohta ohi. Enää kaksi viikkoa aikaa Final Examinationeihin! (Minkä jälkeen odotellaankin sitten tuloksia siitä saako meikäläinen jatkaa vielä ensi vuonna, vai tökkääkö japanin adjektiivien ja verbien taivutus tai englannin essee niin pahasti, että on lähdettävä Siperian halki teejunalla Suomeen.) Aika on mennyt täällä tosi nopeasti. Tuntuu, että vastahan tänne saapui. Paljon on ehtinyt näkemään ja japanilainen kulttuuri ruokineen, temppeleineen, festivaaleineen, liikenteen jne. myötä on tullut ilman muuta jo tutuksi.
Täällä on tällä hetkellä syksy kauneimmillaan. Puiden lehdissä on kaunis ruska ja ilma on leppoisan syksyinen. (Tällä hetkellä tosin sataa :D, mutta viime viikko ja lauantai ja sunnuntai olivat oikein kauniita päiviä.) Tämän viikon maanantaina oli Labour Thanksgiving day, joka on kansallinen vapaa päivä, joten meilläkään ei ollut koulua. Täällä on ollut mukavasti aina välillä ekstra päiviä vapaana erilaisten pyhien takia. Noin pari viikkoa sitten tiistaina oli Kansai Gaidai foundation day - ekstra vapaa myöskin - joten kävimme Universal Studioilla Osakassa. Jos pitää vuoristoradoista kannattaa paikkaan ehdottomasti mennä. Itsellä oli aluksi hieman epäileväinen olo paikan suhteen, mutta minut alue yllätti myönteisesti. Lippu USJ maksaa 5800 jeniä. Ei tarvinnut jonottaa kuin ehkä 40 minuuttia, koska muiden koulujen oppilaat olivat tietenkin koulussa. Alle tunnin jonotus Japanissa on hyvä saavutus. Kaveri kävi Tokion Disney Worldissa viime viikonloppuna ja kertoi jonottaeensa yhteen laitteeseen kaksi tuntia. Valitsimme siis hyvän päivän.

Viime launtaina lähdin historian opiskeliloijoiden kanssa patikka retkelle Mount Hieille. Mount Hieiltä näkyi myös upeasti Japanin suurin makeavetinen järvi Biwa. Kahdeksantuntinen patikointi ylös vuoren rinnettä otti voimille, mutta maisemat olivat uskomattomat. Jos ei vielä sitä ennen oikei sisäistänyt millaisessa maassa sitä asustaakaan niin nyt se iski kyllä tajuntaan. Vapiskaa Suomen nyppylät.

Sunnuntaina vietin sitten kulttuuripäivän, jos lauantai oli urheilupainotteinen. Kävin Kiotossa, Kinkyakojin temppelissä ihailemassa kaunista ruskaa ja kaunista temppeliä ja puutarhaa. Kiertelimme myös Kioton kapeita katuja ja pistäydyimme katukaupoissa. Illan hämärtäessä jatkoimme bussilla matkaa Kiyomizu-deraan (temppeli). Koska maanantai - kuten jo mainitsin - oli vapaa, olivat monet muutkin lähteneet ihailemaan valaistua temppeliä. Paljon oli liikkeellä lapsiperheitä ja nuoria pareja. Lippu valaistuun temppeliin oli 500 jeniä.

Teeseremonia

Teetä juodessa on tarkkaa, että kulho nostetaan oikealla kädellä lattialta. Vasemmalla kädellä tuetaan pohjasta. Kaikki tee tulee juoda. Kun on juonut teen, tulee ihailla teekulhon keraamista muotoa ja tämän jälkeen laskea teekulho mustan viivan ulkopuolelle. tarjoilija tietää tästä, että on lopettanut teen juomisen. Kun tarjoilija vie kulhon pois, tulee hänen kumartaa vieraalle ja vieraan vastata kumarrukseen.

Opettajana oli vasemmanpuoleinen nainen, jolla on 60 vuoden kokemus teetaiteesta.


Teeseremoniassa tarjoiltiin vuoden aikaan sopivia karkkeja. Kyseisten leivosten nimi on "Syyskuun puutarha".

seinän vieressä istuvat vieraat ja keskellä ovat tarjoilijat. Kimono on tärkeä osa teeseremoniaa. Se osoittaa kunnioitusta.

Tässä valmistetaan teetä. Kuumaan veteen sekoitetaan teejauhetta. Oikea vispaustekniikka on tähänkin. Teestä pitää tulla kuplivaa.

Liinan taittelu on tarkkaa, ja siihen on monia erilaisia muotoja riippuen siitä mikä vaihe seremoniasta on menossa. Vieraan liina on myös taiteltu erilailla kuin isännän. Viuhkaa tarvitaan astuttaessa sisään teehuoneeseen.

Tässä eräs opettajista näyttää kuinka teetä oikea oppisesti tulee valmistaa ja tarjoilla.

Osallituin tänään teeseremoniaan (http://en.wikipedia.org/wiki/Japanese_tea_ceremony). Opettajana oli 60 vuoden kokoemuksen omaava (äidinkielen opettaja ei pidä tällaisesta lauserakenteesta) henkilö. Teetaiteeseen kuuluu monia pieniä asioita, joita tulee noudattaa. Harjoittelimme kuinka vieraiden isäntä toimii ja kuinka teetä tarjoileva henkilö toimii.
Kumartamisen muotoja on muun muassa kolmea erilaista riippuen siitä kuinka kädet asettaa eteensä; mitä matalammalle tietenkin kumartaa sitä kohteliaampi kumarrus on. Tarjoilijan kuuluu ennen juomisen tarjoilemista kumartaa vieraalle ja vieras kumartaa takaisin. Teehuoneeseen astuttaessa täytyy myös osata noudattaa oikeaa kavaa. Ensin laitetaan kuvassa oleva viuhka lattialle eteen ja kumarretaan viuhkaa kohti. Tämän jälkeen siirrytään kumartamaan seinällä, isännän alueella, olevaa seinäväätetta, posliiniastiaa ja kukkka-asetelmaa. Tämä osoittaa, että kunnioittaa isäntää. Teeseremoniassa, jossa olin tänään tarjoiltiin ensin japanilainen makea kakkupala, joka tehdään (niin kuin kaikki japanilaiset karkit) paputahnasta.
Tämän jälkeen tarjoiltiin vihreä tee.

Infopiste, International Festival, Aquarium

Aikido-esitys yliopiston opiskelijoilta.

Paljoa enempää englantia ei sitten ollutkaan tarjolla.

Ala-asteelaisilla oli tehtävänä tulla kysymään meiltä vaihtareilta kolme kysymystä: 1) What is your name? 2) Where do you come from 3) What food do you like?. Ja sitten heidän kansioonsa piti kirjoittaa oma nimmari. Tässä iso-, sekä pikkusisko täyttävät vastauksia yhdessä äidin kanssa.

Päivän aikana esiteltiin myös eri kulttuurien pukeutumista. Japanin loistoa tässä.

Ruoka on olennainen osa jokaista festivaalia, jossa olen ollut mukana. Niin myös Kansai Gaidain. Kupissa donitseja...

...ja siinä kuorrutuksen vaihtoehdot:
tomusokeri, kaakao, vihreä tee..


Siinä sitä taas edustetaan. Oikealla "organisaattorimme".

Osaka Aquarium hai.

Pingviinit on vaan niin huvittavia otuksia.
Ei voi mitään, mutta tuli Martti Ahtisaari kieltämättä mieleen.

Luulin vielä ennen eilistä, että Japanissa onnistuu matkan suunnittelu helposti matkatoimistosta apua kysymällä: "Kyllähän siellä nyt puhutaan englantia ja tiedetään kaupunkien hotellitarjonnasta ja junayhteyksistä..". Olin pahasti väärässä. Kävin eilen maanantaina, joka oli kansallinen pyhäpäivä ja vapaa koulusta, Osakan (Umedan) asemalla kahdessa infopisteessä, yhdessä matkatoimistossa sekä yhdessä junalippujen myyntipisteessä. Ensimmäinen infotiski lähetti seuraavaan paikkaan ja toinen toiseen: "Tämä ei kuulu meidän alueeseen, kysy toisesta paikasta he tietävät". Olen menossa joulukuuussa käymään Tokiossa, Kumamotossa, Beppussa sekä Hiroshimassa. Näiden paikkojen junayhteyksistä, hostelleista ja kylpylöistä kysyessäni kertoivat matkatoimiston naiset vain, että kysy asioista kaupunkien omista infopisteistä, sillä ne ei kuulu heidän alueeseensa. Samoin junalipuista pitää kysyä JR:n omasta lipunmyyntipisteestä eikä matkatoimistosta tai infopisteestä. (Ymmärtääkseni matkatoimistojen pitäisi osata auttaa juuri kaikessa matkustamiseen liittyvissä asiossa!) Eli ihan tiedoksi vain Japaniin matkaaville: kannattaa ottaa asioista selvää jotain muuta kautta kuin japanilaisen matkatoimiston. Tällöin säästyy: kielimuuriongelmalta, hermojen menettämiseltä sekä ennen kaikkea ajan tuhlaamiselta.

Tämän muutaman tunnin infon etsimisen jälkeen INFOpisteestä (tässä on selvästi jokin ristiriita) jatkoin matkaa venäläisen kaverini kanssa Osakan Aquariumiin. Paljon oli hienoja kaloja, liskoja ja rapuja tässä nelikerroksisessa talossa. Illalla oli tosin päänsärkyä, joka todennäköisesti johtui siitä että paikka oli tupaten täynnä väkeä. Jotta onnistui näkemään, mikä eläin lasin takana on, piti odottaa omaa vuoroaan, koska väkeä oli niin paljon ja kaikki tunkivat ikkunaan ottamaan kuvia. Sisäänpääsy maksaa 2000 jeniä. Oppaita löytyy monella kielellä, myös suomeksi! (haha, no ei kai nyt sentään :D). Venäjä ja thai muun muassa on tarjolla, jos ne tuntuvat helpommalta kuin japani.

Viikonloppuna la-su oli international festival yliopistolla, jossa meilläkin oli Suomesta oma "booth" eli koju, joka oli koristelu Suomi-infolla. Nokia, Muumit, Marimekko, karjalanpiirakka, revontulet, joulupukki, suomalainen koti ja Tarja Halonen jne.. komeilivat postereissa. (Tosin Tarjan kuvan laatu (sori) ei ollut ihan parasta mahdollista, vaan pikselit päättivät tulla samaan kuvaan. Keramiikkaopettajani tullessa käymään kojulla, hän kysyi: "Onko joku maalannut tuon kuvan?" ;D "Mhh.. Ei. (vaikka tässä tilanteessa toivoisin, että olisi)". Huvittava tilanne. Oli meillä onneksi myös kaksi power point -esitystä, joten ei kuvien laadulla ollut sen suurempaa merkitystä. Ei niitä pahemmin muut lähemmältä katsoneet kuin opettajani. Lauantaipäivän aikana, jolloin kojumme oli pystyssä tuli muutamalle kymmenelle, jos ei enemmällekin, opetettua suomen konnichiwa eli moi. Ja moi moi.

moi moi.