lomaa tyopaivien valissa. ibaraki

isantaperhe: Ken-san, Ayako-san, Aiki. tytar Kazuki ei koskaan halunnut kuvaan.

Meika orgaanisten vihannesten marketissa Tokiossa.

Ootsu-perheen talo ja kanala ulkoa.

Shinsaibashilla: Suomi, Japani, Singapore ja Ranska.
Oli yksi kaunis lomapaiva koben farmilta nii lahdettiin toisen wwooferin kanssa viettamaan viela yksi paiva Osakssa, shinsaibashilla ja Nambassa. Japanilainen kaveri, joka opiskeli Suomessa Joensuussa, tuli myos mukaan samoin Osakassa aikasemmin tapaamani ranskalainen wwooferi. Lomapaiva jalkeen jatkoikin sitten pian Ibarakiiin, Tokiosta noin pari tuntia junalla pohjoiseen.

Ibarakissa tyopaiva oli Osakan ja Koben valimaastossa, noin tyomaaraltaan. Paiva alkoi 7 aamupalalla. 8.30 alkoi tyot. Lounas oli 13 aikoihin, tosin valiin mahtui pari teetaukoa (tee/kahvi ja riisikakku, joihin olen jo itse asiassa hyvinkin tottunut - halpa ja terveellinen snack). Tyot loppui 18 ja sen jalkeen noin 20 oli illallinen. Hyvin tarkalleen alkoi tyot aamulla ja loppui illalla. Valilla tuntui, etta liiankin sidottuja olivat kelloon. Mutta Ibarakissa huomasi, etta jos japanilaiset tyoskentelee toimistoissaan yomyohaan, ei maanviljelijan ole sen helpompaa. Kysyessani, onko maanviljely taloudellisesti kannataavaa sanoi perhe, etta ei siina ylimaaraista tienaa, mutta toimeen tulee. Tyo oli hyvin monipuolista, mista pidin oikein paljon. Oli sadonkorjuuta (esim. daikon, peruna, mausteita kasvihuoneesta ja kaalia) kuin myos kananmunien keruuta suoraan kanalasta. Lisaksi oli istutusta (tomaaatti, kurkku). Sain myos ruokkia elaimia - kanoja ja vuohta. Koska japanilaiset pitavat erilaisista kuljetuspalveluista oli tallakin perheella oma juuresten ja vihannesten kotiinkuljetus kaksi kertaa viikossa. Pakattiin ja punnittiin naihin perheisiin kahtena paivana grammalleen oikea maara mm. jaavuorisalaattia, perunoita ja sipulia. Kaiken kaikkiaan laskin, etta tama perhe viljeli farmillaan ainkakin 10 eri lajia: peruna, sipuli, porkkana, daikon, tomaatti, kurkki, kerakaalisalaatti, kukkakaali, kesakurpitsa, erilaisia mausteita, kananmunia.

Farmista oli lahinna vastuussa perheen isa. Han herasi 4 joka aamua ja tyoskenteli 18-19 illalla. Han teki myos lounaan ja illallisen. Tosi kiireinen mies. Vasyneelta nayttikin. Aikaisemmin han toimi Tokiossa 9 vuotta toimistotyontekijana, mutta paatti aloittaa maanviljelyn. Perheeseen kuului siis vanhemmat ja kaksi lasta 13v. poika ja 7v. tytto. Perheen aiti oli kotiaiti, vaikka auttoikin farmin hommissa, kuten pakkaamisesssa ja laskutuksessa.

ibarakissa nain taas toisen puolen maanviljelijoiden elamasta japanissa. Tama perhe teki pitkia paivia, mutta voittoa ei niin kamalasti nayttanyt tulevan. Viimeisena tyopaivana, sunnuntaina, (ennen kuin menin kaverin luo Tokioon) autoin wwoofer hostia farmareiden "orgaanisesti tuotettujen vihannesten ja juuresten" marketissa Yoyogin puistossa, Tokiossa. Saa oli tosi sateinen, joten ihmisia oli vahan liikkeella eika laheskaan kaikki tuotteet menneet kaupaksi. Koko edellinen paiva kerattiin satoa, pestiin, punnittiin ja pakattiin satoa pieniin pusseihin, mutta 1016 kestaneen marketin aikana myytiin ehka noin 20 osa kaikesta mita pakattiin.

jos haluaa nahda ja kokeilla paljon erilaisia puolia vihannesten ja juuresten maanviljelyssa, kannattaa menna Ibarakin perheeseen.