Koulu, elokuva, Nara

Kävin eilen japanilaisella ala-asteella. Täällä Japanissa noin yleisesti on yllättänyt kuinka hyvässä kunnossa rakennukset ovat. Hirakatan ala-aste oli rakennuksena kuitenkin - ikävä kyllä - parhaat päivänsä nähnyt. Pinttyneistä lavuaareista ja lattiasta, joka uusi uutta maalia pintaansa tuli mieleen lähinnä Viron koulurakennukset (huom. en ole Virolaisessa koulussa koskaan käynyt, joten asiantuntemus on vankka;)), mutta sellainen mielikuva koulusta syntyi. Toisaalta ei täällä yleiset virastot noin muutenkaan kovin luksustasoa ole aina ollut. Hirakatan City Hall, josta haimme Alien regisration paperit (pitääpä muuten muistaa käydä itse kortti hakemassa :D), ei ole sekään ihan uusimpia.

Olin kolmen muun vaihtarin kanssa englannin kielen tunnilla. Tunnilla oli oppilaita parisenkymmentä. Kaikki 9-10 -vuotiaita. Yllättävää oli, että lapsilla ei ollut lainkaan oppikirjoja, vaan he toistivat mitä opettaja sanoi. Oppilaat opiskelivat kuinka sanotaan englanniksi millainen sää on sekä viikonpäiviä. Pelasimme lasten kanssa erilaisia pelejä ja lauloimme muun muassa - itsellekin ala-aste ajoilta tuttua "head, shoulders, knees and toes.." viisua. Oppilaat istuivat puoliympyrässä opettajan edessä. Pulpetteja ei ollut. Jokaisella oli myös nimilappu kaulassa. Tunnin lopussa opettaja laittoi leiman nimilapun taakse, mikä kertoi siitä että oppilas oli tunnilla. Tunti aloitettiin ja lopetettiin japanilaisella lorulla, jossa puhuttiin opiskelusta. Kaksi oppilasta tuli muiden eteen ja lausui runon, jonka muut toistivat. Oppiaista jäi oikein eläväinen kuva. Tunnin loputtua monet tulivat juttelemaan ja kyselemään mistä olemme kotoisin. Minulta ja toiselta vaihtarilta Uudesta-Seelannista kysyttiin muun muuassa kuinka pitkiä olemme. Ymmärrettävää. :D Olinhan minäkin rehtoria selvästi pidempi, ja toinen tyttö lähemmäs 180cm.

Viikon aikana on ehtinyt tapahtua paljon muutakin. Sunnuntaina kävin Narassa ihailemassa temppeleitä. Nara on tunnettu siitä, että siellä on satoja peuroja vapaana kuljeskelemassa, ja tulihan niitäkin muutama tavattua. Todaijin temppelissä käytiin myös katsomassa muun muassa valtavaa Buddhaa. Vaikuttava paikka. Vettä satoi välillä, mutta eipä tuo pahemmin haitannut. Tuli syötyä Okonomiyakia sekä vihreän teen makuista pehmistä.

Maanantaina kävin ensimmäistä kertaa Japanissa elokuvissa. Itävaltalainen kaveri oli saanut ilmaisliput host-vanhemmiltaan leffaan, joten pakkohan ne oli käyttää. (Käytiin katsomassa elokuva "Ps. I love you, josta ei oikein sen enempää olekaan sanottavaa. Ilman lippuja olisi jäänyt kyllä näkemättä.) Mutta niin; jotain erilaista on myös elokuvissa käynnissä Japanissa. Esitys alkoi kello seitsemän. Suomalaisena sitä olettaa, että kello seitsemän alkaa filmi pyöriä, mutta täällä se tarkoittikin, että esiripun takaa tulee lavalle japanilainen "juontaja", joka kertoo joitakin faktoja elokuvasta. Tämän jälkeen lavalle taputetaan toinen nainen, joka ilmeisesti on jonkin sortin asiantuntija, promoottori..mikä lie.. ja siten he yhdessä puhuvat elokuvasta. Puolen tunnin keskustelun jälkeen otetaan vielä kuva vieraasta elukuvamainoksen vieressä ja tämän jälkeen alkaa filmi pyöriä. Mielenkiintoista etten sanoisi. Kellään ei ollu leffassa mitään syömistä tai juomista mukana.

Koulusta sen verran, että testejä tuntuu riittävän joka väliin. Tänään oli taas speaking japanese koe kappaleista 3 ja 4. Ylihuomenna on uusi sanakoe ja ensi viikolla saman sorttista menoa. Antropologian Mini-field projektin pitäisi tehdä haastatteluja myös jossain välissä. "Mini-field" project tarkoittaa täällä kuutta haastattelua ja 10 sivua tekstiä! Todella mini - kertakaikkiaan. Keramiikasta ei onnksi tule läksyä. Tällä hetkellä lasitetaan kulhoja, joita ollaan aikaisemmin dreijalla tehty.